Ei yli sen, mikä kirjoitettu on
(Do not exceed what is written)

“Ei yli sen, mikä kirjoitettu on” (1.Kor.4:6).

Monen uskonnollisen ihmisen ongelmana on lisäysten tekeminen Raamattuun. Rabit tunnetusti lisäsivät lukuja, sanontoja ja perinteitä Jumalan sanaan. Siitä oli tullut sellainen ongelma, että Jeesus sanoi: “Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.... mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä” (Matt.15:6,9). Tiedostaan huolimatta, he olivat unohtaneet, että lakiin oli kirjoitettu selvä käsky: “Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois” (5.Moos.4:2). (Tämä ohje toistetaan 5.Moos.12:32, Sanal.30:6 ja Ilmestyskirja 22:18-19).

Sensijaan, että kirkko olisi oppinut juutalaisten virheistä, se jatkoi samaa trendiä lisäten kaikenlaisia asioita alkuperäiseen sanaan. Nämä lisäykset ovat otettu perinteistä, kirkkoneuvostojen päätöksistä, uskontunnustuksista ja apokryyfikirjoista. On myös olemassa kultteja, jotka asettavat omat kirjoituksensa samaan arvoon tai korkeammalle kuin Jumalan sana. Vielä huolestuttavampaa on suuntaus, mikä on kehittynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana evankeelisissä suunnissa; on alettu ottamaan mukaan saarnaajien profetioita, unia, näkyjä ja lausuntoja. Monet lausunnot ovat mielettömiä ja ristiriidassa Raamatun kanssa, mutta se ei näytä huolestuttavan uskovien sukupolvea, joka on tottunut nielemään kaiken, mitä heille syötetään, ilman minkäänlaista arvostelua tai hengentuntemusta. Mutta onko Raamattu täydellinen, ja onko uudistuksen kaiutuksella: “sola scriptura” (vain kirjoitukset) mitään asiaan liittyvää? Meidän on käännyttävä Raamatun puoleen saadaksemme vastaukset.

Kuten näemme edellisestä, Raamattu kieltää lisäämästä siihen mitään. Tuo käsky toistetaan alussa (Viides Mooseksen kirja ) keskellä (Sananlaskut) ja Raamatun lopussa (Ilmestyskirja). On mielenkiintoista, että se toistetaan kaikilla Raamatun pääalueilla. (Laki, runolliset kirjat, epistolat ja profeetalliset kirjat).

Juudas sanoo: “...tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kertakaikkiaan on pyhille annettu” (Juud.3). Sana “usko” viittaa totuuteen, jota uskovat pitävät “oppina”. Se oli annettu “kertakaikkiaan”, joka tarkoittaa, että siihen ei lisätä eikä sitä muuteta. Siten tuo totuus, joka annettiin Raamatun kirjoittajille on täydellinen ja lopullinen. Hebrealaiskirje alkaa lausunnolla: “...puhunut meille Pojan kautta”. Vanhassa Testamentissa hän puhui monella eri tavalla monien eri astioiden kautta, mutta hän on puhunut. Hän ei jatka puhumista eikä hän tuo enää esille mitään uutta asiaa eikä muutosta. Sen mitä hän halusi sanoa, hän sanoi Poikansa kautta, ja se on talletettu kirjoituksiin, ja meidän osamme on vain totella sanaa. Ajatus, että joku olisi niin erikoisessa asemassa, että hän saisi ottaa vastaan jotain sellaista, jota Jumala ei antanut Pojalleen tai apostoleille on suorastaan röyhkeilyä.

Kun me lisäämme kirjoituksiin omia uniamme, perinteitämme ja ideoitamme, me itse asiassa sanomme Paavalia valehtelijaksi, kun hän sanoo: “Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa” (Apt.20:27). Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Paavali tiesi ja ilmoitti kaiken Jumalan tiedon, vaan kaiken, mitä tarvitaan elämään ja iankaikkisuuteen, se ilmoitettiin niiden kautta, jotka hän valitsi kirjoittamaan Raamatun.

Ei ole ollenkaan yllättävää, että sellaiset lisäävät omia ideoitaan kirjoituksiin, koska he näkevät itsensä Paavalin ja muiden apostolien yläpuolella. Kuitenkin on yllättävää, että niin monet uskovat nielevät sen hölynpölyn, jota nuo väärät profeetat ja opettajat työntävät. Näyttää siltä, että ei ole väliä, vaikka se olisi aivan ristiriidassa Raamatun kanssa; ensiksikään ihmiset eivät tunne Raamattuaan ja ovat siten alttiita eksytykselle. Toiseksi ihmisiä eksytetään, koska he ovat korottaneet nuo miehet asemaan, jossa heidän sanojaan pidetään Jumalan sanana. Ei ole enää vain Paavi, joka väittää olevansa erehtymätön, vaan joka toinen saarnaaja on langennut samaan paulaan ja väittää puhuvansa Jumalan puolesta ja olevansa erehtymätön.

Kun nämä viimeisten päivien profetiat, unet ja “sanat” ovat ristiriidassa Raamatun kanssa, niin joko profeetta tai Raamattu on väärässä. Voitko kuvitella miehen röyhkeyttä, joka julistaa, että Raamatussa on virhe ja Jumala on hänelle ilmoittanut totuuden?

Eräs monista ristiriidan esimerkeistä on uusi oppi, joka väittää, että Jumala valmistaa superuskovia viimeisinä päivinä ja heillä on suurempi voima ja voitelu, jollaista ei ollut edes apostoleilla. Nämä ihmiset johtavat maailman laajuista herätystä, jonka kautta tulee yli miljardi ihmistä Valtakuntaan. Mutta Raamatun versio lopun ajasta on täysin erilainen ja ennustaa suurta luopumusta (2.Tess.2:3, 1.Tim.4:1), ja että ihmiset elävät kaikenlaisissa synneissä, ovat itserakkaita, hakevat nautintoja ja rahaa ja heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta ei Jumalan voimaa. (2.Tim.3:1-5).

Usein näissä tulee esille raamatullisen totuuden puute hyvin selvästi. Ajattelehan eräänkin henkilön väitettä, että Jeesus tulisi ilmestymään hänen lavallaan henkilökohtaisesti määrättynä aikana. Kuinka suhtaudut tällaiseen mielettömyyteen? (En ole yhtään hämmästynyt, että tuo määrätty aika on jo mennyt, eikä Jeesus ilmestynyt).

Uskovat jotenkin pelkäävät tuollaisia henkilöitä ja eivät uskalla vastustaa miestä, joka sanoo saaneensa ilmestyksen henkilökohtaisesti taivaasta. Ja on olla parempi väittelemättä sellaisten kanssa, jotka ovat menneet niin harhaan. Mutta on yksi asia, jota jokaisen uskovan on kysyttävä itseltään ja saarnaajalta : “Missä on niin kirjoitettu?” Jopa nuorimman uskovan keskuudessamme pitäisi voida ja tulisi kysyä tuo kysymys jokaiselta, joka väittää puhuvansa Herran puolesta. Siis seuraavan kerran, kun joku puhuu jotain, joka kuulostaa oudolta, kysy häneltä todistetta Raamatusta. Jos todistetta ei löydy, niin silloin hylkää sellainen opetus vaikka se kuulostaisi kuinka ihanalta.

“...tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua” (2.Tess.2:9-10).